”KUTEN HUOMAAT, MUA KIINNOSTAA VÄHÄN TÄMMÖISET SUUREMMAT ASIAT.” Haastattelututkimus taloustoimittajien ammattiroolista ja yleisösuhteesta

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani päivälehtien taloustoimittajien käsityksiä heidän omasta ammattiroolistaan ja siitä, kenelle he kirjoittavat – tavalliselle kansalle vai talouselämän eliitille. Taloustoimittajien mukaan heidän ensisijainen yleisönsä ovat niin sanotut tavalliset ihmiset. Tästä huolimatta monet tavalliset ihmiset kokevat, että talousuutisointi ei ole heille tarkoitettua. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, löytyykö tälle ristiriidalle selityksiä taloustoimittajien asenteista. Pureudun aiheeseeni teemahaastattelun keinoin. Haastattelin tutkimusta varten seitsemää suurten päivälehtien taloustoimittajaa, joiden kanssa keskustelin heidän yleisöstään, tavoistaan käyttää lähteitä ja asemastaan sekä tehtävistään toimittajina. Taloustoimittajat puhuvat tavallisista ihmisistä pitäisi-muodossa; monia asioita pitäisi tehdä toisin, jotta tavalliset ihmiset kiinnostuisivat talousuutisista. Ongelmien tiedostamisesta huolimatta niitä ei ole saatu ratkaistua. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että taloustoimittajat ovat monin tavoin lähempänä talouselämän aktiivitoimijoita kuin tavallisia ihmisiä, jolloin heidän on helppoa lipsahtaa palvelemaan enemmän talouselämän sisäpiiriläisten tiedontarpeita ja näkökulmia. Itseään kriittisenä ja kansan asialla olevana pitävä taloustoimittaja saattaa esimerkiksi ymmärtää työntekijöitä irtisanovan yrityksen lähtökohtia niin hyvin, että lukija kokee uutisen asettuvan yritysjohdon puolelle. Asetelmaa vahvistaa se, että taloustoimittajien suhteet tavallisiin ihmisiin ja talouden sisäpiiriläisiin ovat hyvin erilaiset. Talouselämän lähteiden kanssa toimittajat pelaavat tasavertaista peliä tiedosta ja vallasta, kun taas tavallisia ihmisiä toimittaja katselee ylhäältä päin. Tavallisilla ihmisillä ei juuri koeta olevan talousjournalismissa sijaa kuin niin sanottuina esimerkkitaviksina; asunnon ostajina tai lainanottajina. Toimittajien yläpuolinen asema näkyy myös niin, että he katselevat lukijaansa lähinnä omista rahoistaan kiinnostuneen kuluttajan roolissa. Vaikka toimittajat itse kokevat arkipäivään vaikuttavat makrotalouden kehityskulut ensisijaisen tärkeiksi ja mielenkiintoisiksi, he eivät ole kovinkaan halukkaista sivistämään lukijoitaan niistä. He eivät siis juurikaan tarjoa lukijoilleen malleja esimerkiksi nykyisen asioitten tilan kyseenalaistamiseen, mikä vahvistaa entisestään niin sanotun tavallisen lukijan rajattua asemaa talousuutisten kuluttajana